Ode

Muutama kuukausi sitten ajauduin paikalle Helsinki Law Reviewin (HLR) perustamiskokoukseen. HLR itsessään on Pykälä ry:n projektina toimiva oikeustieteen opiskelijoille suunnattu akateeminen julkaisu jonka sisällön tuottajina toimivat opiskelijat itse. Samaisen aloituskokouksen täpinöissä leikittiin ajatuksella omasta – erityisesti oikeustieteen opiskelijoille suunnatusta – Wikipedian kaltaisesta foorumista, jonne käyttäjät itse tuoda sisältöä Wikipedian tavoin.

Idea jäi sittemmin hautumaan ja siihen toisinaan palattiin ajatuksia herätellen. Tarkoituksena oli kuitenkin odotella parempia aikoja ja keskittyä toistaiseksi itse julkaisun pilottinumeron saattamiseen todeksi. Jäsenlehti Inter Vivos kirjoitti sittemmin vuoden avausnumerossaan HLR:stä pienehkön esittelyartikkelin, jonka yhteydessä ilmoille heitetty ajatus lakiwikistä tuotiin esille.

Ja kuinka kävikään. Edita Publishing Oy lienee saanut vihiä ja päätti tarttua ideaan ennen kuin kukaan muu ennättää. Oman tietoni mukaan Pykälä ry ei ole aktiivisesti esittänyt lakiwikin perustamista yhdellekään ulkopuoliselle taholle. Kyseessä lienee siis viidakkorumpu. Tai ehkä vain yhtä aikaa keksitty sama idea kahdella taholla. Kuka tietää…

Oli niin tai näin, tänään (23.4.2007) Lakiwiki sai julkisen alkunsa ja puitteet näyttävät enemmän kuin hyvältä. Idea on juuri eikä melkein sitä mitä allekirjoittanut oli hiljaisessa mielessään kuvitellut. Kyseessä on siis todellakin oikeustieteelliseen substanssiin rajoittuva Wikipedian kaltainen – mutta tästä täysin erillinen – nettisanakirja. Sisällön tuotanto perustuu vapaaehtoiseen internet-käyttäjien omakohtaiseen aktiivisuuteen sekä kirjoitettujen artikkeleiden vapaaseen muokattavuuteen.

Artikkeleita on toistaiseksi vain kourallinen ja osanottajia tarvitaan. Tiettävästi oikeustieteen opiskelijat eivät verkkoyhteisönä ole niitä kaikista aktiivisimpia, mutta jospa tämä konsepti herättäisi uusia inspiraatioita itse kussakin. Idea on enemmän kuin loistava, joten tehokas alkustartti varmasti osoittaisi Lakiwikin toimivuuden ja hyödyn. Jään innolla odottamaan Lakiwikin kehittymistä.

Määrittelemättömän yhteisön sisällöntuotanto on kokonaisuudessaan aiheena mielenkiintoinen. Internet tiedonvälityksen infrastruktuurina on tuonut tämän ilmiön täysin uutena aikaisempaan sisällön tuotantoon, joka vaati käytännössä aina pääomaa ja organisaatiorakenteita. Informaation välittäminen ja sen tuottamisen helppous tuo esille ilmiöitä, jotka aina enemmän tai vähemmän irrationaalisia toistasataa vuotta voimassa olleelle kapitalististeolliselle tuotantoperiaatteelle. Parhaimmillaan tämä vapaaehtoinen tuotantomuoto tuottaa lähes tai jopa täysin tasavertaista sisältöä suhteessa ammattimaisesti koottuun ja tuotettuun sisältöön. Tämä on todettu mm. verrattaessa Britannican ja (englannin kielisen) Wikipedian artikkeleita.

Laadukas yhteisöpohjainen sisällöntuotanto edellyttää erityisesti Wikipedia -tyyppisessä tietosanakirjassa laajaa osanottajien joukkoa, sillä sekä artikkeleiden määrä että niiden laatu ovat pitkälti verrannollisia sisällön julkaisemiseen osaa ottavien lukumäärän kanssa. Näissä yhteisöissä väärinkäyttö ja ilkivalta ovat sitä vähäisempää, mitä enemmän toimijoita yhteisössä on. Toki täysin puhtaan ilkivallan kitkemisestä huolehtii sivuston ylläpito, mutta sisällön valvonta on sitä tehokkaampaa, mitä aktiivisemmin itse toimijat siihen osallistuvat.

Kaiken kaikkiaan Wikipedian kaltaiset projektit ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, sillä ne näyttävät toimivan täysin ilman kumpaakaan perustavista tekijänoikeuksista. Tekijät eivät vaadi itselleen minkäänlaista tunnustusta (saati yleisesti muita järjestelmän myöntämiä moraalisia oikeuksia). Niin ikään kirjoittavat luopuvat kaikista taloudellisista oikeuksistaan. Luovan sisällön tuotannon motiivit ovat siis jotain aivan muuta kuin mitä aikakausia voimassa ollut järjestelmä olettaa. Yhteinen tekeminen, luomisen nautinto, tiedon jakaminen… motiivit voivat olla käytännössä mitä tahansa.

Parhaimmillaan Lakiwikin käytännön hyöty voi olla oikeustieteen opiskelijalle valtava. Näin alussa tosin tuskin kannattaa odottaa vielä paljoa, mutta jos idea ja sen toimivuus saadaan vakiinnutettua, voi konsepti saavuttaa joskus tulevaisuudessa vielä valtavan merkityksen. Kunhan vain sekä opiskelijayhteisö, että myös ammattikunta saadaan mukaan toimintaan.

Jään seuraamaan kehitystä…

The glorifying image hovering around the lawyer profession leads to great admiration towards law students and law schools in general. Not only are the students often considered to be above the average, but so is the law school as environment for learning and developing your skills to master yourself in the field of law.

Having spent only less than 9 months in Helsinki University Faculty of Law and only 4 months involved in the faculty politics and governance, I can only wonder how deceitful is the public image my faculty manages to give out. Especially to all those 1,000 applicants taking part in the admission exam each summer. Whether it’s the active strategy of developing an image or a general socially developed idea among the people, the reality is not competent.

We are currently living through a trend where innovation is appreciated above all else. Among studies constant development and improvement is not only called for but actually demanded. This is what every organization strives to put out as their public image. I would only crave to find out how does my faculty compare to what all of the universities are like on the inside. How does governance work, who’s running the faculties, and how are these people actually willing to put their time and mind into developing the system.

The conservative and negative attitude of (especially) the professors is not a universal phenomenom. Or at least so I hope. But it’s just about everything in my faculty that all the professors oppose whenever students try to bring out new and improving ideas. And more than often these suggestions are actually quite good. The active students working for the development of studies actually think about all this and work on presenting ideas to make the system work better. The frustration can only be incredible when propositions are shot down just because a professor isn’t willing to learn how to use a computer. And we are living in times when our lives are literally moving to virtual networks.

Academic research and teaching seem to be polarizing each other. Same people are usually responsible for both. And obviously one is consuming resources from the other. Now, I don’t know this but it seems to me like these people would often rather just spend all their time on research. What a wonderful thing to do. You get to play with new ideas all day. Who doesn’t love mind games? But how is it that educating other people and spreading knowledge seems to be facing a great deal of reluctance. Surely it is not all this black and white but still the grounds remain the same.

Creating top of the level lawyers needs more than tens of thousands of pages and a lot of lonely time spent at the library. Lectures of over 200 participants is not a solution either. Making a good lawyer requires more proactive teaching and more interaction between both the students and the teachers. An incredible ability to memorize is not a virtue for a lawyer. It’s an advantage. In law school, being able memorize literal content is a gift like no other. Even after graduating from law school, a former law student has no clear competence for just about any work a lawyer can do if he or she has no experience in working as a lawyer. This not how law school should produce and train law students.
Good quality research is not enough to train a truly professional lawyer as it can only produce theoretical context and no competence to actually work on a case. We need practical training and an ability to turn our knowledge into solid action.

Resources are without a doubt the main issue. Universities all over Finland are fighting with finding proper financing. The Helsinki University Faculty of Law is the cheapest of all graduation programmes. Only 4% of all programmes in the entire university of Helsinki. Due to this fact it is rather obvious that we are limited and a lot of options must be dismissed just because of the lack resources. Considering how the finnish society operates these days, it is literally twisted that almost all university students won’t find jobs or the end up working on a field completely unrelated to their education (with the obvious exception of medical students), law students will almost all find jobs straight after graduation. In their own field of education. And still the university prefers to allocate it’s resources in a way that those who end up producing the most welfare for the society (and consuming it’s own resources the least) are given the least of ability to act on the needs for development and improvement.

We can all blame the ones in charge for the money bucket. But while we’re doing that and hoping for a change, it would do no harm to try and come up with new ideas and making them happen on our own. I for one try to be involved in this and still remain hopeful to actually being able to make changes, be they even just minor ones. I would ask all personel taking part in faculty governance to take part in all this without prejudice.

I’ll be learning more about everything as I get to be more and more involved in all this. I only hope that the pure frustration of not being able to make things happen because of completely unecessary resistance will not make myself and those working with me give it up. We need more people willing to work for the quality of education.

Just a thought…