Toisinaan tuntuu siltä, että tietämättömiä kusetetaan niin että lorisee.
Rauman käräjäoikeus antoi tänään ensimmäisen tuomion syksyllä 2005 uudistetun tekijänoikeuslain nojalla. Kyseessä oli nk. vertaisverkko”piratismi”. Tuomion saanut mies oli asettanut viime vuosina kasapäin tekijänoikeudella suojattuja teoksia DC:ssä saataville. Tekijänoikeusrikos- ja rikkomus. Mikäs siinä on sanellessa… Ymmärtäähän jokainen, että tekijällä on oikeus korvaukseen teoksensa käytöstä. ”Yli 4000 musiikkikappaletta ja lähes 70 elokuvaa…” Määrä on kieltämättä jokseenkin suuri ja henkilökohtaisesti en ainakaan vielä löydä moraalista oikeuttamisperustetta näin laajalle (luvattomalle) teosten hyväksikäytölle. Tämä siis silloin kun kyse on kappaleen saattamisesta yleisön saataville.
Mutta… Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n lakimies Jaana Pihkala lausui asiasta ylevästi:
”Käräjäoikeuden tuomio on selkeä viesti siitä, että tämän tyyppinen laittomuuksien harrastelu ei kannata, eikä sitä tulla jatkossakaan sietämään. Biisit, elokuvat ja pelit on syytä hankkia laillisesti, toteaa Pihkala.”
Voi hyvää päivää… En ole tuomiolauselmaa nähnyt. Tiedän vain sen minkä Edilexin uutiset tänään siitä kertovat. Tarkemmat perustelut ovat siis pimennossa, mutta ainakin uutisartikkelista saa sen kuvan, että tuomio on käytännössä annettu luvattomasta teoskappaleen saattamisesta yleisön saataville. Sanktio kohdistui siis henkilöön joka toi kyseessä olevat musiikkikappaleet ja elokuvat vertaisverkkoon ladattavaksi. Teoskappaleiden lataamisesta ei rankaistu ketään. Lataamisesta eli siis hankkimisesta. Teoskappaleiden lataaminen vertaisverkossa on tässä yhtä kuin kappaleen valmistaminen teoksesta. Annetulla tuomiolla ei siis pitäisi olla minkäänlaista uhkailevaa vaikutusta niitä kohtaan, jotka lataavat viihdettä vertaisverkoista. Laki kyllä kieltää senkin, mutta näistä ei tietääkseni ole vielä käyty oikeutta. Tuomitun ladattavaksi asettamia teoskappaleita oli käräjäoikeuden mukaan ladattu ainakin 1.200 gigaa. Oma mielipiteeni on, että tästä voidaan rankaista kappaleen saataville saattanutta vain rajoitetusti. Kappaleen imuroineita ei tapauksessa haastettu oikeuteen. Tyhmäähän se olisi ollut, jos edes mahdollista.
”Tämän tyyppinen laittomuuksien harrastelu ei kannata…”
Ei kannata, ei. Senhän näyttää käräjäoikeuden ratkaisu (ainakin toistaiseksi) todistavan. Mutta tämän tyyppinen laittomuus on yhtä kuin teoskappaleiden saattaminen vertaisverkkoon yleisön latailtavaksi. Näiden kappaleiden imurointi ei ole tämän tyyppistä laittomuutta vaan jotain muuta, mihin on puututtava erikseen. Pihkalan retoriikka kuulostaa näin ollen lähinnä ponnekkaalta ja
harhaanjohtavalta uhkailulta. Amerikassa erityisesti RIAA:n toimintapolitiikka perustuu juuri tähän.
Vahva julkinen moralisointi ja uhkailu oikeuskeinoilla ovat yleensä enemmän tai vähemmän perusteita vailla. Kuulemani mukaan se kuitenkin toimii yllättävän hyvin. Suuri osa uhkauksista johtaa sovintoon yksityishenkilön ja RIAA:n välillä. Hinta on yleensä muutama tuhat dollaria ja se, että käyttäjä sitoutuu lopettamaan vertaisverkko-ohjelmien käytön loppuiäkseen(!!!). En tiedä, mutta epäilen suuren osan näistä sovitteluista olevan sikäli perusteettomia, että oikeudessa juttu päättyisi usein loppukäyttäjän eduksi. Lopultakin veikkaan että RIAA:n litigaatiostrategia tuottaa järjestölle enemmän tappioita kuin puuttumattomuus yllämainittuihin tapauksiin.
Onneksi Suomessa asia ei ole vielä vastaavalla tavalla räjähtänyt käsiin. Pihkalan puheet ovat joka tapauksessa merkki turhankin epäreilusta kansalaisten vedättämisestä. Tekijänoikeus on arvokas ja merkityksellinen koko yhteiskunnalle. Toisaalta tämän oikeuden käyttö on nykyään aivan liian usein jotain täysin muuta kuin niitä periaatteita tukevaa, joiden pohjalta koko järjestelmä aikanaan syntyi. Kiitos rahakkaan lobbauksen ja kauniiden puheiden.
Näissä asioissa olen henkilökohtaisesti jossain oikean ja vasemman, kalliin ja halvan, hyvän ja pahan, oikean ja väärän, vanhan ja uuden, yms. välissä. En vain tiedä missä kohtaa. Vielä on opittava lisää…
