50a.2 § “Tehokkaalla teknisellä toimenpiteellä tarkoitetaan tekniikkaa, laitetta tai osaa, joka on suunniteltu tavanomaisessa käyttötarkoituksessa estämään tai rajoittamaan teoksiin ilman tekijän tai oikeuksien muun haltijan lupaa kohdistuvia tekoja ja jolla tavoiteltu suoja saavutetaan.”
Siinä on säännös, joka oli susi jo syntyessään.
Sisällön suojaamisen teknologia kehitettiin alkujaan mekanismiksi luottamuksellisen tai muutoin salaisen viestin siirtämiseksi yksilöidylle vastaanottajalle. Kyse oli kahden tahon välisen kommunikoinnin turvaamisesta ja toisaalta ei-toivottujen sivullistahojen poissulkemisesta. Kun vastaanottajalle annetaan nimenomainen oikeus purkaa rakennettu suojaus, ei ongelmaa ole. Viestin tarkoitettu vastaanottaja saa sisällön käyttöönsä tarkoitetulla tavalla. Ainoa tavoite on pitää ulkopuolinen myyrä poissa kuvioista.
Vaan kuinka kävikään kun joku suuressa viisaudessaan keksi ratkaisun alati kasvavaan “vertaisverkkopiratismin” ongelmaan. Yllä mainittua suojausmenetelmää keksittiin kulttuuri- ja viihdetuotantoon. Samalla myös ajatuskulku muuttui: Annetaan tuotteen käyttäjälle vain, ja vain, ne oikeudet, mitkä katsotaan joko välttämättömiksi tai muutoin pakollisiksi. Viestinnän suojaaminen muuttui näin sisällön rajoittamiseksi. Osuva käännös sanoille Digital Rights Management onkin juuri (kiitos Herkko Hietasen) Digitaalinen RajoitusMekanismi. Tekijänoikeusjärjestelmässä kyse ei enään ole viestin toimittamisesta privilegioidulle vastaanottajalle, vaan sisällön välittämisestä asiakkaana toimivalle yleiselle vastaanottajalle rajoittamalla samalla tämän oikeuksia. Oudon kuuloista kuluttajapolitiikaa. Eikä ihme, DRM ei menesty viihdebisneksessä.
Teknisen suojauksen tehokkuus juridisena vaatimuksena on vitsi jo sinänsä. Taitaapa olla niin, että jokaisesta käyttöjärjestelmästä löytyy vähintään jonkinlainen alkeellinen audionauhoitussofta. Jos henkilö A on laillisesti hankkinut itselleen DRM-suojatun teoskappaleen, käytännössä mikään ei voi estää häntä nauhoittamasta kyseistä kappaletta ao. ohjelmalla. Tämähän ei vaadi muuta kuin kappaleen soittamista missä tahansa tietokoneen omassa mediasoittimessa ja sen kuuluisan punaisen napin painamista. Kyse on siis käytännössä virtuaalisesta kasettinauhurista. Tyhjä kasetti sisään ja record-nappula pohjaan, ja a vot! Tämäkö oli sitä paljon puhuttua tehokasta teknistä suojausta?
Kyseistä säännöstä laadittaessa ei taidettu taaskaan ajatella lainkaan järjellä. Mielessä liikkuivat ilmeisesti vain kryptauksen kiertämiseen sopivat purkuohjelmat, avainkoodit, yms. Eipä tainnut moni ajatella, että perinteinen kasettisoitin on jo tuotu myös tietokoneeseen. Jos tehokas tekninen suojausmekanismi kaikesta huolimatta katsotaan tehokkaaksi, voidaan seuraavaksi kysyä, mikä on Myspacen flash-pohjaisen soittimen asema. Ja entäpä nettiradiot. Jos satun kuuntelemaan Radio Rockia 10 vuotta vanhalla CD-kasettisoittimella ja haluan välttämättä kuulla alkavan laulunpätkän pian uudelleen, mikään ei estä minua kopioimasta sitä itselleni, jos vain satun siihen hätään tyhjän C-kasetin löytämään. Tällä hetkellä tosin on niin, että toissapäivänä tuo uskollinen kasettisoitin totesi loppunsa tulleen. Noh, mikäs siinä. Parempi äänentoistohan minulla on koneella muutenkin. Ja nykyäänhän radio löytyy (onneksi) myös netistä. Väitämpä ettei tosiasioiden kieltämisellä voida mennä edes tekijänoikeusjärjestelmässä niin pitkälle, että tätä 2000-luvun kasettinauhuria kehdattaisiin väittää teknisen toimenpiteen kiertämiskeinoksi. Laajentava tulkinta johtaisi tässä tapauksessa kohtuuttomaan laajaan suoja-alaan, kun suojan piiriin aletaan tuomaan teknologiaa, jota siihen ei lakia säädettäessä välttämättä lainkaan tarkoitutettu kuuluvan.
Tekijänoikeuslain 50a § oli jo syntyessään täysin hakoteillä. Jopa lainsäätäjän tarkoittamat teknisen suojauksen purkamiseen soveltuvat softat ovat siinä määrin yleisiä, ettei tosiasiallisesti ole olemassa sellaista teknistä suojausta, joka ei vähintään pienellä viiveellä sen syntymisen jälkeen olisi käytännössä katsottava triviaaliksi.
Lobbaus taisi onnistua hyvin, kun lopputulos on näin onneton.
