Sosiaalisen median verkkopalvelut ovat kaikin puolin mielenkiintoisia, eivätkä suinkaan vähiten juridisesta näkökulmasta katseltuna. Pohdin näitä seikkoja jonkin verran muutamia viikkoja sitten, ja joudun edelleen pohtimaan.
Muistin virkistämiseksi:
“Henkilötietoja saa käsitellä ainoastaan… rekisteröidyn yksiselitteisesti antamalla suostumuksella”
Tämä siis on pääsääntö, ja käytännössä varsin poikkeukseton. Muitakin käsittelyn edellytyksiä löytyy, mutta näistä vain yksi on tässäkin kohtaa relevantti yllämainitun lisäksi: yhteysvaatimus. Rekisterinpitäjällä on oikeus käsitellä henkilötietoja myös silloin kun käsittely ja sen tarve perustuu palvelusuhteeseen, jäsenyyteen taikka muuhun vastaavan tyyppiseen sopimukseen.
Aiemmassa blogentryssä mainittu palveluntarjoaja näyttää uudistaneen käyttöehtojaan. Uudistus on kaikin puolin mielenkiintoinen ja nykyiset ehdot ovatkin edellistään epäselvempiä. Palveluntajoajalle muodostuva käyttöoikeus palveluun tuodun sisällön osalta lausutaan uusissa ehdoissa seuraavasti:
“Asiakas myöntää (palveluntarjoajalle) oikeuden muokata, kopioida, julkaista tai olla julkaisematta, saattaa yleisön saataville tai olla saattamatta kokonaan tai osittain sellaista aineistoa, jonka Asiakas on lähettänyt Palveluun tai luonut Palvelussa. Asiakkaan (palveluntarjoajalle) tässä myöntämä oikeus kattaa Asiakkaan lähettämän tai Palvelussa luoman aineiston yllämainitun käytön paitsi Palvelussa myös Palvelun esittely- ja promootiotilaisuuksissa sekä yhteistyökumppanien palveluissa”
Siteerattu sopimuskohta käsittelee edelleen pääosassa immateriaalioikeuksia, mutta näyttää siltä että sopimuskohta on pyritty kirjoittamaan muotoon, joka ei edellytä tyyppipakkoa sisällön luonteen osalta. Tällä on huomattava merkitys silloin kun mahdollisia oikeuksia perätään tämän sopimuskohdan nojalla. Ensimmäinen kysymys tällaisessa tilanteessa on – sopimuksen tulkinnan ohella – lain valinta. Se, mihin oikeuksiin tosiasiassa vedotaan, vaikuttaa sovellettavan lain valintaan, ja sitä myöten myös niihin edellytyksiin, jotka vaikuttavat itse sopimuksen tulkintaan ja sen pätevyyteen.
Nyt katsastellaan asiaa yksityisyyden suoja ja itsemäärämisoikeuden kannalta. Näinpä siis on huomioitava myös samaisen palvelun käyttöehtojen henkilötietojen käsittelyä selventävä sopimuskohta:
“(Palveluntarjoaja) noudattaa toiminnassaan henkilötietojen käsittelyä ja tietosuojaa koskevaa Suomen lainsäädäntöä ja käsittelee Asiakkaiden henkilötietoja näiden käyttöehtojen ja henkilötietolain edellyttämän tietosuojaselosteen mukaisesti.”
Tämä kohta näyttäisi rajaavan henkilötiedot aiemmin mainitun sopimuskohdan ulkopuolelle. Tämä siksi, että ensin mainitussa sopimuskohdassa ei ole nimenomaista mainintaa henkilötietojen käsittelyoikeudesta. Ja koska jälkimmäinen sopimuskohta viittaa nimenomaisesti henkilötietojen käsitelyyn, on tässä kohdassa lausuttuja ehtoja luettava ensisijaisina. Tulkintaristiriidan voi kuitenkin periaatteessa aiheuttaa se tosiasia, ettei tässäkään sopimuskohdassa lausuta tarkemmin palveluntarjoajan oikeudesta käsitellä asiakkaan henkilötietoja, vaan lauseke sisältää ainoastaan viittaukset lakiin ja rekisteriselosteeseen.
Henkilötietolain 8 § muodostaa kuitenkin ongelmakohdan, erityisesti palveluntarjoajalle. Antaako asiakas nämä ehdot hyväksyessään nimenomaisen suostumuksen omien henkilökuviensa käyttäiseksi palvelun promootiotilaisuuksissa? Täyttyykö nimenomainen suostumus, jos henkilötietojen käsittelyä promootio- ja esittelytilaisuuksissa ei ole yksilöity käyttöehdoissa? Voidaanko ehdon katsoa sisältyvän määrittelemättömään lausekkeeseen, joka kuitenkin sanavalintojensa perusteella näyttäisi koskevan lähinnä immateriaali- ja muita vastaavia aineettomia oikeuksia?
Voisin väittää, että jokaiseen kysykseen pätevä vastaus on EI. Koska henkilötietojen käsittelystä lausutaan erikseen toisessa sopimuskohdassa, eikä henkilötietojen käsittelyoikeutta ole nimenomaisesti yksilöity sisällön käyttäoikeutta koskevassa sopimuskohdassa, ei asiakas ole voinut antaa suostumusta henkilökuviensa käsittelyyn henkilötietolain edellyttämällä tavalla. Edelleen on huomattava, että rekisterin käyttötarkoituksena (joka sekin ilmenee rekisteriselosteesta) ei ole palvelun mainostaminen (liiketoiminnan suunnittelu ei mielestäni käy perustelusta promootiolle) eikä palvelun luonne muutoin edellytä että palvelun asiakkuus sinänsä antaisi rekisterinpitäjälle oikeuden palvelun mainostamiseen henkilökuvilla. Näin ollen henkilötietolain tarkoittama yhteysvaatimuskaan ei mahdollista tällaista toimintaa.
Uudet käyttöehdot on kirjoitettu harmittavan kierosti. Vaikka niiden sisältö ei sinänsä näytä muuttuneen, tulkintariski on nyt huomattavasi suurempi. Edelleen pidän ainakin itse hieman harmillisena sitä, että tällä tavalla kirjoitettu sopimus on asiakkaan ja palveluntarjoajan tieto- ja osaamistasapainon kannalta hyvin hankala. Kuinkahan moni palvelun käyttäjä – joista muuten suurin osa on vajaavaltaisia – tietää mihin suostuu rekisteröityessään palveluun?
Toinen hyvä kysymys on tietysti se, oliko palvelun tarjoajalla oikeus muuttaa käyttöehtoja ilmoittamatta siitä lainkaan asiakkaalle etukäteen. Aiempiin käyttöehtoihin ei sisältynyt mainintaa sopimusehtojan yksipuolisesta muuttamisoikeudesta. Nyt sellainen löytyy. Tämä omalta osaltaan on omiaan puoltamaan sitä tulkintaa, jonka mukaan (nyt henkilötietojen käsittelyn osalta) uudet käyttöehdot eivät olisi asiakkaalle aikaisempaa epäedullisemmat. Kaiken lisäksi palveluntarjoaja itse ilmoittaa “selventäneensä” käyttöehtojaan. Näinpä siis näyttäisi siltä, että ehtojen tarkoitus ja tavoite eivät ole muuttuneet. Eri asia tietysti on, mikä kenenkin mielestä alunperin oli käyttöehtojen ja niissä sovittujen asioiden tosiasiallinen tarkoitus ja tavoite. Nyt ehdot ovat joka tapauksessa hankalammin tulkittavissa.
