Helsingin hovioikeus on onnistunut yllättämään kahdesti lyhyessä ajassa. CSS-päätöstä en ryhdy kommentoimaan – ainakaan vielä. Sen sijaan lapsipornoasioissa hiljattain annettu ratkaisu ei yllä ainakaan omalle ymmärrystasolleni.

Jutussa väiteltiin ainakin kahdesta erikseen merkittävästä asiasta. Yhtäältä oli kysymys siitä, voitiinko nimipalvelun (DNS) tarjoajaa pitää tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain 15 ja 16 §:n tarkoittamana tallennuspalvelun tarjoajana. Samassa yhteydessä pohdittiin edelleen, voiko nimipalvelun tarjoaja – oletuksella että tämän katsotaan olevan lain tarkoittama tallennuspalvelun tarjoaja – estää tiedon saannin kantajan osoittamaan sisältöön – joka siis tässä oli parodia-hengessä laadittu Pelastakaa pedofiilit -sivusto.

Toisaalta koko oikeudenkäynti perustui vaatimukselle, jonka mukaan mainittu Pelastakaa pedofiilit -sivu loukkasi Pelastakaa Lapset ry:n vihjepalstaan kohdistuvia (väitettyjä) tekijänoikeuksia. Niinpä niin… suojeltiinko lapsia nyt todellakin tekijänoikeuksilla? Vai ottivatko yhdistyksen tädit vain ikävästi nokkiinsa ja keksivät oivan keinon asian kuittaamiseksi.

Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamisesta annetun lain 16 §:n mukaan “(T)uomioistuin voi… sen hakemuksesta, jonka oikeutta asia koskee, määrätä 15 §:ssä tarkoitetun palvelun tarjoajan sakon uhalla estämään tallentamansa tiedon saannin, jos tieto on ilmeisesti sellainen, että sen sisällön pitäminen yleisön saatavilla tai sen välittäminen on säädetty rangaistavaksi tai korvausvastuun perusteeksi.”

Tarttukaamme ensin seuraaviin käsitteisiin:

1) Tallennuspalvelun tarjoaja

Sähköisen kaupan direktiivin (2000/31/EY) johdanto-osan 43-kohdan mukaan “palvelun tarjoaja voi saada hyväkseen “pelkkää siirtotoimintaa” ja “välimuistiin tallentamista” koskevat poikkeukset, jos hänellä ei ole mitään osuutta siirrettyihin tietoihin.”

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta nimipalvelu on tässä kohden omasta mielestäni ennen kaikkea vain ja ainoastaan “pelkkää siirtotoimintaa” eikä suinkaan välimuistiin tallentamista saati sitten tallennuspalvelu (hosting). Palvelun tehtävänähän on vain ja ainoastaan antaa tieto siitä, missä osoitteessa käyttäjän tiedustelema sisältö on saatavilla. Itse sisältöön nimipalvelu ei pääse käsiksi. Näinpä siis vastuuvapaus pitäisi arvioida mainitun lain 13 §:n mukaan. Mutta tällöin 16 §:n soveltaminen (tiedonsaannin estäminen) olisi mahdotonta, sillä kyseistä pykälää voidaan soveltaa vain tallennuspalvelun tarjoajaan.

2) Tiedonsaannin estäminen

Jollain logiikalla hovioikeus kaikesta huolimatta oli sitä mieltä, että nimipalvelun tarjoaja todellakin on tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain tarkoittama tallennuspalvelun tarjoaja. Miten tähän päädyttiin? En tiedä. Asiaa ei ole päätöksessä perusteltu. Tämän jälkeen onkin sitten syytä kysyä, miten tiedonsaanti estetään. Koska nimipalvelun tarjoaja voi korkeintaan blokata vaatimuksen kohteena olevan domainin, voi loukatuksi väitetyn sisällön ohella kadota piiloon myös paljon muuta. Näin edelleenkin siksi, että nimipalvelu tarjoaa vain domain-tunnuksen eikä tallenna tai edes välitä riidan kohteena olevaa sisältöä. Koko domainin sulkeminen tässä tilanteessa tuskin on lain, saati sitten itse taustalla olevan direktiivin, tarkoitus. Ja kun vielä toteamme, ettei itse sisältö häviä domainin sulkemisellakaan mihinkään, on tiedonsaannin estäminen tätä kautta varsin tehotonta. Uuden domaininhan voi aina hankkia.

“Hovioikeus määrää (vastaajan) 10.000 euron sakon uhalla estämään sivustolla http://lapsiporno.info/pelastakaa-pedofiilit/ olevan tiedon saannin” 

Reilukerho…

Toinen, vähintään yhtä mielenkiintoinen huomio päätöksessä kohdistuu jutun toista vastaajaa kohtaan esitettyihin väitteisiin. Koko tiedonsaannin estämistä koskeva vaatimus nimittäin perustui tekijänoikeuden loukkaukseen. Pelastakaa Lapset ry:n mukaan vastaajan Pelastakaa Pedofiilit -sivu loukkasi yhdistyksen vihjepalstaan kohdistuvia tekijänoikeuksia. Vastaajan luoma sivu oli tehty ennen kaikkea parodia-hengessä ja osittain myös vihjepalvelun kritisoimiseksi (tästä en vaivaudu kommentoimaan). Jälleen kerran huomio olisi pitänyt kiinnittää huolellisemmin ainakin kahteen seuraavaan käsitteeseen:

1) Teoskynnys

Siihen, saiko Pelastakaa Lapset ry:n vihjepalsta KOKONAISUUTENA tekijänoikeudellista suojaa lainkaan, ei ainakaan päätöksessä ole otettu lainkaan kantaa. Liekö tämä ollut vastaajien kömpelyyttä vai tuomioistuimen oma-alotteista mutkien oikomista… en tiedä. En kuitenkaan yllättyisi lainkaan, jos mainittua sivua ei katosttaisi itsenäiseksi ja omaperäiseksi luomistyön tulokseksi. Kuva ja logot sivulla toki saavat suojaa, mutta sivun koodi tuskin on kovinkaan yllättävä.

2) Vapaasti muunneltu teos ja parodia

Tältä osin hovioikeus näyttäisi ainakin päätöstekstin valossa vetäneen vesiperän. Hovioikeuden mukaan “Pelastakaa-pedofiilit sivustolla esitettävä tieto on kopioitu suoraan Pelastakaa Lapset ry:n internet-sivuilta…”

Vähintäänkin näsäviisaasti ja kuriositeettina todettakoon, että tekijänoikeus ei suojaa tietoa. Taitaa olla päätöksen kirjoittajan lipsahdus, toivottavasti, mutta joka tapauksessa turhaa sekaannusta joissakin piireissä aiheuttava. Lisäksi mainitussa kohdassa todetaan muitta mutkitta, että sisältö on kopioitu suoraan väitetyn oikeuden haltijan sivustolta. Luotan tässä puhtaasti Turren tyyppeihin – asiaa itse tarkistamatta – kun sanon että vastaajan sivun html-koodi on ollut olennaisilta osin Pelastakaa Lapset ry:n sivustosta poikkeava. Mitenköhän on hovissa päädytty toteamaan että tieto todellakin on kopioitu Pelastakaa Lapset ry:n sivustolta suoraan tekijänoikeudellisesti relevantilla tavalla.  Tätäkään emme tiedä. Päätöksessä kun ei ole lausuttu halaistua sanaa väitteen tueksi.

Ja vaikka Pelastakaa Lapset ry:n sivusto saisikin tekijänoikeudellista suojaa KOKONAISUUTENA ja vastaajan katsottaisiin kopioineen omaan versioonsa olennaisen osan väitetyn loukkauksen kohteena olevan sivun sisältöä, pitäisi tekijänoikeuden loukkausta koskeva väite edelleen hylätä. Tämä siksi, että tarkoitus huomioon ottaen luotu sivusto tulisi tosi asiassa katsoa vapaasti muunnelluksi teokseksi (TekijäL 4.2 §).

Parodian käsite on tunnettu oikeustieteellisessä kirjallisuudessa ja tekijänoikeudellisessa oikeuskäytännössä jo vuosikymmeniä. Parodiateokset (ivamukaelmat yms.) on katsottu tekijänoikeuden haltijan tahdosta riippumatta sallituiksi. Näille yhtenä perusteena on (myös oikeuskäytännössä, joskin hieman eri kontekstissa) mainittu yhteiskunnallisen ja aattellisen kritiikin esittämisen tarve ja oikeus (esim. asettamalla teos muuntelemalla toisenlaiseen valoon kritiikin esiin tuomiseksi). Tästä on epäilemättä kysymys myös Pelastakaa pedofiilit -sivuston kohdalla. Mistä lienee johtunut, mutta parodiaan/muunnellun teoksen väitteisiin ei hovioikeus ottanut lainkaan kantaa päätöstekstissään. Kieroa… tai sitten en vain kertakaikkiaan ymmärrä.

Koko tapaus näyttää lopulta sen tosiasian että luovan työn kannustamiseksi – tai edes tosiasiassa aineettomien hyödykkeiden kaupallisen arvon parantamiseksi – luotu lainsäädäntö näyttää toimvan myös itseään vastaan. Pelastakaa Lapset ry:n ovela idea käyttää tekijänoikeutta kritiikin poistamiseksi näyttää tepsineen. Olipa tosiasiallinen tarkoitus mikä tahansa, lopputulos on vähintäänkin yllättävä, ellei jopa säälittävä. Itse koko juttu perustuu tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta annetun lain 16 §:n tiedonsaannin estoa koskevaan vaatimukseen. Päällisin puolisin – ja pelkän päätöstekstin valossa – näyttää pahasti siltä, että hovioikeudessa ollaan vedetty mutkat suoriksi niin sanotun maalaisjärjen innoittamana. Lapsiporno on pahasta, lapsiporno pitää saada netistä pois. Käsitteet teos, parodia, tallennuspalvelu ja nimipalvelu näyttävät jääneen täysin tai ainakin lähes kokonaan huomiotta.

En olisi rehellisesti uskonut näkeväni näitäkin juttuja Suomessa.