Suosiolahjasta

Mielenkiintoinen poikkeus kansainvälisessä perintövarallisuusoikeudessa. Erehdyin pohtimaan asiaa hiljattain opinahjoni pakottamana. Lainsäätäjän keksimä – ja sittemmin vielä KKO:n vahvistama – ajatus, suosiolahja, on oman oikeusjärjestelmämme perittävän kiusaksi keksimä jekku.

PK 7:3.3: ”Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi.”

Systemaattisesti kyseessä on käytännössä ennakkoperintöolettamasta johdettu suojasäännös perintökaaren yleisten yhdenvertaisuus- ja hyvittämisperiaatteista poikkeamiseksi. Lakiosaperillisiä on pyritty suojaamaan tavalla, joka mahdollistaa kaikille yhtäläisen oikeuden perittävään omaisuuteen.

Suosiolahjaolettaman täyttymisen edellytysten kannalta olennaisia ovat seuraavat käsitteet:

Perittävä lahjoittajana: Koska arvioitavana on nimenomaisesti jäämistöomaisuuden (sekä reaalisen että suhteellisen) määrittäminen suhteessa perintöön oikeutetuille tuleviin perintöosuuksiin, on olennaista että elinaikana tapahtunutta, perillisen vastaanottaman lahjan antajana on perillinen itse. Tämä johtaa siihen, että kolmannen henkilön yhdelle rintaperilliselle lahjoittama huomattavankin suuri summa ei kategorisesti vaikuta jäämistöomaisuuden määrittämiseen, vaikka lahjoituksen tarkoituksena olisi vaikuttaa perillisten välisiin varallisuussuhteisiin.

Suosimistarkoitus: Säännöstä tulkittaessa on edelleen kiinnitettävä huomioon perittävän antaman lahjan tarkoitukseen. Suosiolahjan ollessa kyseessä on välttämätöntä, että perittävän de facto tarkoituksena oli suosia tiettyä lakiosaperillistä. Juuri tämä osakriteeri näyttää oikeuskäytännön valossa saaneen liiankin merkittävän painoarvon.

Vahingoittamistarkoitus: Edelleen on huomattava että suosiolahjaolettama edellyttää, että lahjoituksen tarkoituksena oli tosiasiassa vahingoittaa lakiosaan oikeutettua rintaperillistä. Näin ollen yhden lakiosaperillisen suosiminen ei sinänsä vielä täyttäisi PK 7:3.3:n asettamia vaatimuksia vaan lahjan ottamiseksi huomioon laskennallisena lisäyksenä tulisi edellyttää myös – ehkä myös ensisijaisesti – että perittävä on tehnyt lahjoituksen tarkoituksenaan saattaa muut rintaperilliset epäedulliseen asemaan. Vahingoittamistarkoitus voidaan nähdä päin vastaisena motiivina suosimistarkoitukseen nähden. Kun suosimisen ensisijaisena tarkoituksena on yhden tai useamman perillisen muita edullisempi kohtelu, on vahingoittamistarkoituksessa kyse lahjoituksen ulkopuolelle jäävien perillisten epäedullisesta kohtelusta.

Kahden yllämainitun käsitteen osalta oikeuskäytäntö näyttää kallistuvan väärään suuntaan, osittain lainsäätäjän tukemana. Suosiolahjasäännös tuotiin perintökaareen lisäämään ja tehostamaan sitä yhdenvertaisuuden periaatetta, jonka mukaan perilliset tulee pyrkiä asettamaan samaan asemaan perinnönjaossa. Säännöksellä suojataan (lakiosasäännöstön erityisinstrumenttina) rintaperillisen oikeutta perintöön yli sen, miten perittävä itse haluaisi omaisuudestaan disponoida. Vastakkain on käytännössä asetettu perittävän intressit omaisuutensa määräämisestä ja perillisten oikeudet perittävän jäämistöön. Kumman oikeus on vahvempi? Suosiolahja säännös jo nykyisessä muodossaan ei sinänsä pakota tekemään valintaa suuntaan eikä toiseen. On kuitenkin syytä huomata, että sanat ”lakiosaperillisen vahingoksi” eivät esiinny säännöksessä turhaan. Pelkkä ilmeinen suosiminen ei riitä, vaan edellytetään, että perittävä on lahjoituksellaan tarkoittanut nimenomaisesti vahingoittaa lakiosaperillistä (yhtä tai useampaa).

Oikeuskäytännössä punninta suosiolahjaedellytysten täyttymiseksi näyttää kuitenkin olevan turhankin objekviitista, usein myös liiankin lakonista. Objektiivisuuden vaatimuksessa vaakakuppi kallistuu lisäksi varsin usein lakiosan täydennystä vaativan perillisen puolelle.

Hyvänä esimerkkinä tässä olkoon KKO:n tapaus 1998:114. Perittävä oli lahjoittanut toiselle lapselleen (ja tämän vaimolle) maatilan eläkettä ja elinikäistä ylläpitoa vastaan. Tilan ja vastikkeen arvon välinen erotus oli merkittävä. Kyse oli siten lahjaluontoisesta kaupasta. Tarkoituksena oli myös, että lahjansaaja jatkaa maatalouden harjoittamista maatilalla perittävän kuoltua. Kun lahjansaaja sittemmin perittävän kuoltua myi maatilan, vaati kantaja itselleen lakiosan täydennestä vedoten perintökaaren suosiolahjasäännökseen. Korkein oikeus hyväksyi kanteen.

Yllä selostetun tapauksen perustelut ovat osittan absurdeja. Yksi tapauksen keskeisimpiä argumentteja oli, ettei lahjansaaja aikonut jatkaa maatilanpitoa perittävän kuoltua. Tästäkö korkein oikeus päätteli, että perittävä oli lahjan anteassaan tarkoittanut suosia lahjansaajaa? Koska lahjansaaja ei pitäynyt sovitussa?

Tapausselostus antaa olettaa, että lahjansaajan myöhempi toiminta saattaa vaikuttaa suosiolahjan täyttymiseen, vaikka perittävä ei olisi missään vaiheessa itse tarkoittanut edes suosia lahjansaajaa, saati vahingoittaa toista perillistä. Outoa…

Vuonna 2000 hallitus antoi eduskunnalle esityksen laiksi perintökaaren 7 luvun 3 §:n muuttamisesta. Esityksen tarkoituksena oli selkiyttää lakiosaperilliselle aiheutuneen painottamista suosiolahjaolettaman arvioinnissa siten, että suosimistarkoituksen sijasta painotettaisiin vahingonaiheuttamiseen tähtäävää suosimista. Sanotun mukainen tulkintaperiaate voidaan johtaa jo voimassa olevasta säännöksestäkin, mutta käytännössä tuomioistuimet näyttävät valitettavan usein perustaneen tulkintansa nimenomaisesti suosimistartkoituksen toteennäyttämiseen ja tämän myötä suosiolahjan edellytysten täyttämiseen.

Hallituksen esityksen tarkoituksena oli muuttaa kyseessä olevan momentin tulkintalinjaa. Esitystä ei sittemmin saatettu voimaan. Huomion arvoista on myös se, että hallituksen esityksessä 117/1998 suosiolahjasäännöstä ehdotettiin kumottavaksi kokonaan. Myös tämä esitys meni (yllätys yllätys) nurin.

Yllä selostettu hallituksen esitys (77/2000) – tai pikemminkin sen hylkääminen – pakottaa kysymään, mikä lopultakin on suosiolahjasäännöksen tarkoitus ja miten sitä on syytä soveltaa. KKO 1998:114 on suosiolahjatapauksena varsin tyypillinen. Suosiolahja tapaukset korkeimman oikeuden käytännössä ovat varsin usein syytinkikauppoihin ja sukupolvenvaihdokseen liittyviä riitoja (esim. KKO 1958 II 118 ja KKO 1964 II 22. Tapauksessa 1998:114 korkein oikeus toteaa kokoavasti, että ”(o)ikeuskäytännössä on yleensä katsottu, että vastikkeeton tai selvästi alihintainen luovutus on osoitus suosimisen tarkoituksesta.”

Tässä kohtaa korkein oikeus toisaalta luonnollisesti vahvistaa aikaisempaa tulkintalinjaansa, mutta toisaalta toteaa myös että pelkkä (ilmeinen) suosiminen käytännössä riittää kantaja lakiosan täydennyskorvauksiin. Tulkintalinja näyttää systemaattisesti ohittavan vahingoittamistarkoituksen. Pelkkä suosiminen näyttää yleensä riittävän, eikä vaivauduta kysymään, miksi lahjansaajaa ehkä suosittiin.

On syytä pohtia edelleen niitä periaatteita, joiden tulisi vallita suosiolahjasäännöksen soveltamisessa. Yhdenvertaisuus- ja hyvittämisperiaatteiden ohella on tärkeää ottaa huomioon omistajan oikeus määrät omaisuudestaan. Suosiolahjasäännös nykyisellään rajoittaa huomattavasti perittävän oikeutta luovuttaa tätä omaisuuttaan. Perittävän lahjoittama omaisuushan voi joutua suosiolahjasäännöksen kohteeksi vaikka luovutus olisi tehty vuosia ennen perittävän kuolemaa. Huomautan vielä kerran, että suuri osa oikeuskäytännössä käsitellyistä tapauksista (joissa suosiolahjaolettama on täyttynyt) koskee tilanteita, jossa perittävä on luovuttanut kiinteää (tai tähän verrattavaa) omaisuutta nk. kutsutun syytinkikaupan muodossa. Suoritettu vastike ei vastaa omaisuuden todellista arvoa, koska tarkoituksena ja kaupan nimeomaisena vastikkeena on usein luovutuksen saajana olevalta perilliseltä saatu eläke ja mahdollinen elinikäinen ylläpito. Tällaiset luovutukset indikoivat huonosti lakiosaperillisten vahingoittamistarkoitusta. Vallitseva tulkintalinja näyttää kuitenkin olevan legitimoitu sikäli, kuin kyse on korkeimman oikeuden ja lainsäätäjän kannanotoista.

Nykyinen suosiolahjasäännös suosii tarpeettomasti lakiosaperillistä. Perittävä ei voi käytännössä edes vilpittömässä mielessä lahjoittaa omaisuuttaan elämänsä aikana olettaen ettei lahjaa voida myöhemmin peräyttää tai ettei lahjansaaja voida asettaa korvausvastuuseen lahjoituksen johdosta.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: